Vähän jotain itsestänikin ja lintuharrastuksestani. Olen 27-vuotias opiskelija ja asun avomieheni kanssa Keminmaassa. Opiskelut loppuvat piakkoin ja sitten alkaakin ihmettely mitä seuraavaksi. Undulaatteja sain ensimmäisen kerran 14-vuotiaana kun olin niitä aikani halunnut ja lukenut kaikki kirjaston lintukirjat palasiksi kunnes isä sitten eräänä päivänä sanoi: "No, kai sinä yhden varpusen voit saada..." Sattui niin, että tutuillamme oli undulaatti pariskunta jonka aikoivat pesittää, jos ottaisimme kaksi poikasta ja siitä se sitten lähti...

Muistathan kuitenkin, että undulaatti on oikea lemmikki, siinä missä koira tai hevonenkin, aivan elävä, tunteva ja aistiva olento ja omistaja on vastuussa sen hyvinvoinnista loppuun saakka. Kotisivuiltani voit käydä lukemassa lisää undulaateista lemmikkinä ja olet tervetullut lukemaan blogiani ja kuulumisia aina. :)

Meille tulivat undulaatit Viva ja Riki vuoden alusta 1996. Viva oli tyttö ja Riki poika. Riki kuoli yllättäen vain 1 ½  -vuoden ikäisenä, syytä kuolemaan en tiennyt, eräänä aamuna se vain lepäsi häkin pohjalla jäykkänä. Riki oli aina ollut noista kahdesta uteliaampi ja sosiaalisempi, mutta sen kuoltua Vivakin uskaltautui kädelle, koska se kaipasi toveria. Hankin Vivalle muutaman kuukauden sisällä uuden kaverin Joensuusta, Aku oli tämä herra nimeltään. Aku oli Vivaa usemman vuoden vanhempi, eikä meille tullessaan osannut lentää. Se kuitenkin oppi lentämäänkin ja tuli hyvin toimeen Vivan kanssa, kunnes sekin kuoli vuoden 2002 tienoilla. Aku eli melko vanhaksi n. 10 vuotiaaksi. Sen jälkeen Viva oli yksin monta vuotta. En enää itse asunut kotona ja vanhempani pitivät huolta linnusta. Kotona oli kyllä aina ihmisiä, ympärivuorokauden, sillä äitini oli perhepäivä hoitaja, mutta ihmisseura ei koskaan aivan korvaa lintukaveria. Äidin lähtiessä kouluun otin linnun takaisin omiin hoiviini ja ensimmäinen tehtäväni olikin löytää sille vielä seuraa sen viimeisiksi vuosiksi. Aluksi etsinnässä oli vain vanhempi unduherra, mutta sitä ei ottanut löytyäkseen. Otin sen sijaan kaksi poikasta, Veeran ja Loiston. Samaan aikaan kyselin englantilaisesta pariskunnasta Jyväskylästä ja koska toiveenani oli joskus saada pesittää, päätin hakea myös tuon kauniin pariskunnan itselleni. Näin minulla oli jo viisi lintua kahden sijasta.

Seuraavaksi meille tuli Nokinenä viettämään meille eläkepäiviään (vihdoin se vanhempi herra siis löytyi) mutta hän kuoli onnettomuudessa vain muutaman päivän kuluttuna. :( Trixie tuli meille kesällä harvinaisen värinsä takia ja Trixielle kumppaniksi Kalle kokonaisen perheen kanssa. Trixie kuitenkin kuoli ennen kuin poikasia tuli. Kasvattajien kanssa olen poikasvaihtosopimuksella ottanut kaksi viimeisintä tulokasta Jeanin ja Napoleonin. Viva, minun ensimmäinen lintuni, kuoli syksyllä 2008, kasvain sen rinnassa rasitti sitä liikaa.

Jossain matkan varrella kehittyi ajatus undulaattien kasvattamisesta ja seuraavat undulaattihankinnat ja pesittämiset onkin tehty kasvattamista ja värien jalostusta ajatellen.

Meillä on lintujen lisäksi kaksi koiraa ja ylläpitohevonen. Harrastan siis agilityä, koiranäyttelyitä ja ratsastamista lintujen lisäksi. :) Mieheni tulee hyvin mukana kaikissa harrastuksissa, vaikka hevosen selkään ei ainakaan toistaiseksi ole vielä uskaltautunut.