Elo on tasaisen rauhallista undulaattien keskuudessa. :) Loisto yrittää edelleen ottaa selko sukupuolestaan, tai kenties se on sille jo selvää. Vahanahka on vaalea niin kuin nuorella undulaattinaaraalla, mutta elkeet on kovin poikamaiset. Se on jopa oppinut kurklaamaan niin kuin Nieve, kun se liehittelee oksantynkää. Kurklaamisella tarkoitan sellaista pään nyökyttelyä sekä solisevaa lauluääntä jota Nieve päästelee aina kosiskellessaan. Tosin aivan niin solisevaa se ei ainakaan vielä ole, mutta selvästi huomaa että sitä se koettaa matkia. Tuo vahanahka vain pysyy mysteerinä. Ehkä se vain haluaisi olla poika.

Veeraa se on tähän mennessä koettanut heilastella ja Nieveä lähinnä vain kiusaa, Muuten se on kastissa alimpana se ei pääse öisin kiikkuun, kun niitä on vain neljä. Alussa niistä oli kamala tappelu, ei vain yhden kiikun takia, vaan aina oli joku joka halusi vaihtaa juuri siihen viereiseen kiikkuun ja nukkumaan ei päästy ikinä. Luulen, että noiden kiikkujen takia linnut saavat toisinaan öisin lentopyrähdyksiä, jolloin on noustava laittamaan niille hetkeksi valo. Noita pyrähdyksiä ei ole nyt sattunut muutamaan viikkoon, joten jospa niillä on nokkimisjärjestys nyt selvillä.

Cielolla jatkuu vielä sulkasato ja Nievellä näköjään myös, joten en ole pesittämässä niitä ennen kuin kaikki höyhehet ovat taas kunnossa ja kauniit. Tässä Cielo koettaa saada irtoamassa olevaa sulkaa pois ja irtosikin se sitten ja tippui ruokakuppiin, josta sen noukin.


Tässä pari riviotosta, kaikki vielä hengissä siis. ;) Loiston iirisrengaskin on jo aivan valkoinen, Veeralla ei vieläkään.