Nokinenä ehti olla meillä 4 päivää. Olin ottamassa Cieloa toiseen häkkiin, kun kaikki linnut lehahtivat yhtäaikaa lentoon. Nokinenä oli hieman muita heikompi lentäjä ja se eksyi muista eteiseen, jossa Opa oli. En kuitenkaan huomannut heti, etteivät kaikki linnut olleetkaan häkin päällä ja vasta kun eteisestä kuului kova kolahdus menin katsomaan tekeekö Opa siellä jotain ja sitten näin linnun eteisen nurkassa.

Nokinenä kuoli pian sen jälkeen minun syliini.

Että voikin tuntua kurjalta. Jotenkin vielä kurjemmaksi asian tekee se, että Nokinenä ehti olla täällä vain niin vähän aikaa - se vain vahvistaa tunnetta siitä, miten minulla ei selvästikään pitäisi olla lintuja kun en niitä osaa pitää edes hengissä. Ja nyt kun Cielokin on vielä sairaana ja Viva juuri toipunut. Omatunto soimaa. Se että minä opin, vaati pienen linnun hengen.

Cielo syö välillä, lentelee vielä, mutta reagoi muita hitaammin ja oksentelee välillä rajusti. Uloste on välillä löysää, välillä normaalimpaa ja ajattelin huomenna soittaa uudestaan lääkärille ja kysyä sitä antibioottia. Jos se vaikka sillä paranisi sekin... Toivottavasti.

Nokinenä saa odottaa kevääseen niin että voimme haudata sen. Oli se kuitenkin onnellinen täällä sen pienen hetken.