Eilen lähdimme päivällä ajelemaan Oulua kohti, mukana lämpöinen viltti ja iloinen mieli. Olimme matkalla hakemaan toistaiseksi viimeistä lintuasukkia pieneen parveemme. :)

Haukiputaalla saimme kyytimme ison häkin jonka sisällä asusteli hyvin laulavainen undulaatti koiras nimeltään Nokinenä. Nokinenän entinen puoliso sairastui syöpään vanhalla iällä ja jouduttiin lähettämään auvoisemmille maille. Nokinenä tarvitsi siis uuden kodin ja uusia lintuystäviä. Mielestäni meillä oli vielä tilaa koiraalle ja päätimmekin ottaa Nokinenän itsellemme pitkähkön keskustelun jälkeen... Neljän linnun jälkeen siis onnistuimme löytämään Vivalle etsityn vanhemman koiraan. :D Mutta saa nyt nähdä, kuka Nokkiksesta saa sulhasen, voihan olla että herra miellyttääkin nuorempia neitoja. Kunhan vain ei syntyisi riitaa.

Nokinenä lauleli tosiaan puolet automatkasta oikein iloisesti ja pirteästi, kunnes ilmeisesti huomasi ettei olekaan enää samassa seurassa ja hiljeni tyystin. Vieläkään se ei ole laulanut samalla tavalla ja ujostelee hieman uudessa seurassa, mutta toiset linnut kiinnostavat sitä selvästi. Erityisesti Viva olisi kiinnostunut tästä uudesta tulokkaasta ja istuu Nokkiksen häkin päällä tuijotellen sen asukasta. Ovet ovat auki, mutta poika ei ole vielä uskaltautunut ulos. Vaan on meillä aikaa tutustua, eiköhän sieltä loppujen lopuksi tulla tutustumaan toisiin.

Kuvia ei vielä ole, nyt ottaisin, mutta Esa on vienyt kameran mukanaan. Joten niitä on tulossa vasta myöhemmin. Vivakin on nyt tosiaan ensimmäistä kertaa koko parven kanssa yhdessä. :D Tuossa se nyt nukkuu pää selkähöyhenien peitossa Nokinenän häkin päällä. Muutkin taitavat olla jonkinlaisessa iltahorroksessa.

Ja Nokinenän omat sivut löytyvät siis tuosta oikeasta laidasta. Kuvaa ei siis vielä ole, mutta pian tulee!